”Kun minä olin pieni, talvella parhaimmat leikit syntyivät yleensä monot ja sukset jalassa. Omalle pihalle tai lähimetsän rinteeseen tehty latu ja pieni hyppyri toimivat minulle leikkipaikkana, jossa kavereiden kanssa harjoiteltiin ihan vahingossa hiihtotaitoja. Laskettiin mäkeä, välillä kaaduttiin, noustiin ylös ja naurettiin. Hiihtäminen ei ollut kilpailua, vaan leikkiä. Leikeissä tietysti voitettiin olympiakultaa ja maailmanmestaruuksia. Siihen aikaan suomalaisia esikuvia noihin leikkeihin oli paljon.
Aikuisenakin jatkoin samoja hiihtoleikkejä lasten kanssa. Rakensin omille lapsille pihalle hyppyreitä ja latuja. Koulussa opettajana toimiessani oppilaiden mielestä hauskin hiihtotunti pidettiin hiihtomaassa. Hiihtomaa oli paikka, jossa huomaamatta kehitettiin tasapainoa, suksen hallintaa ja kestävyyttä mäkeä laskien ja nousten.
Lapsena asioita opitaan parhaiten omaehtoisella leikillä. Sama pätee hiihtoonkin. Kannattaa ottaa eväät mukaan ja lähteä koko perheellä suksilla leikkimään.”
Hauskoja leikkejä!
Toivoo Tuomo